keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Oman tien kulkija

Ei se kesä ihan vielä ole tullut, mikäköhän sillä kestää.. ;) Mutta ihan huikea arskanpaiste taas, ihanaa! Huikea arskanpaiste oli myös sunnuntaina, kun kävin ulkosalla käpöttelemässä. Tällä kertaa uskaltauduin taas oikein jäälle, kun siellä oli niin mahottoman paljon muitakin ulkoilijoita. Tuumasin, ettei se nyt voi mun takia rysähtää enää :D Viimeksihän kun miehen kanssa koitettiin jäälle mennä, niin tassut upposivat johonkin vesilumimössöön ja mun alla jopa rasahti vähän ikävänoloisesti.. Yllättäen käännyttiin kannoillamme..


Aivan järjettömän kaunis yhdistelmä tuo valkoinen lumi ja sininen taivas! Huh huh :) Tosin en ihan hirveästi siinä ehtinyt maisemia ihailla muutamaa räpsäisyä lukuunottamatta, nimittäin tarkoituksena oli ottaa tuo jäälläkävely ihan treenin kannalta. Olin jo käpötellyt muualla noin puolisen tuntia, ja loput puoli tuntia oli sitten tarkoitus käpötellä täällä jäällä. Tuolla mun oikealla puolella menee sellainen aurattu tie, jota pitkin olisi tietysti ollut helppo edetä, mutta tykkään niin kovasti a) kävellä ihan omia polkujani omassa rauhassa ja b) saada vähän lisävastusta lumessa tarpomisesta, joten siellä tiellä ei minua näkynyt :) Ja kyllä tuli hiki ja hengästys! Superb!


Tuolla jäällä on vaan niin ihanaa, kun on ihan oikeasti oma rauha! Vaikka menisin mitä metsäreittejä lenkeilläni, niin en osaa kunnolla rentoutua siellä kun taustalla koko ajan kummittelee ajatus, että mitähän tuollakin puskan takana on ja kertailen mielessäni mihin kohtaan pitikään iskeä jos joku hyökkää kimppuun ja ja ja.. Ei kuulosta ihan siltä täydellisimmältä rentoutukselta :D Musaakin pitää aina laittaa hiljemmalle, että varmasti kuulen jos joku on ottamassa kiinni, haha! Jep, vilkas mielikuvitus, that's me..


Mutta jäällä, jäällä saa olla rauhassa :) 

Oh great. Sinne se aurinko sitten meni pilvien taakse. Ensi kertaa odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)